torstai 18. lokakuuta 2012

Myllytuvan täydeltä iloa-kiitos.

Hyvät ystävät.
Mukavaa kun kuulitte kutsun ja tulitte suurella joukolla juhlimaan synttäreitämme.
Tämä on meidän tapamme pitää yhteyttä jäseniimme ja kiittää aktiivisuudesta.
Kokoontua kahvikupin ääreen seurustelemaan,juhlimaan yhteistyötä,kertaamaan mennyttä ja suunnittelemaan tulevaa.
Osallistuva jäsenistö kannustaa ja auttaa hallitusta toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Lämmin kiitos teille kaikille.Pidetään yhteyttä.
Kiitos myös Pirjolle ja Jounille herkuista ja kodikkaan tunnelman luomisesta.
Onnea yrityksellenne ja kaikkea hyvää elämäänne.
Me proolaiset iloitsemme suunnattomasti jokaisesta työpaikasta,joka paikkakunnalle syntyy.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Kyläluuta kiittää Jetinaa,onnittelijoita ja kaikkia kanssani toimineita.
Miun tekemisen taustalla on aina ollut vahva kiintymys kotiseutuun.Kesälahtelainen mutkaton elämänmeno,toisesta välittäminen,jota jotkut uteliaisuudeksi luulevat,mäntykankaat,hiekkasärkät metsälammet ja kaksi kirkasta järveä ovat olleet niin tärkeitä,ettei koskaan ole tullut mieleenkään täältä pois lähteä.
Juurillaan on ollut hyvä elää ja tehdä oma osuutensa tutun yhteisön eteen.
Toinen tärkeä asia miulle on ollut yhteistyö,yhdessä tekeminen.Vain sillä pienet paikkakunnat ja syrjäseudut jatkossakin pärjäävätMiulle luonteva kanava tälläiseen tekemiseen on löytynyt yhdistyksistä
Sen vuoksi hyvin mielelläni jaan tämän tittelin kaikkien teidän kanssa,jotka olette eri järjestöissä kanssani toiminet.Ilman teitä en olisi nyt tämän huomion kohteena.Yksin saa kovin vähän aikaan,joukolla paljon.
Ei yhteistyö aina helppoa ole.Löytyy sooloilijoita,karsinan rakentajia,joille oma etu on yhteistä etua tärkeämpi
Mutta silti täytyy jatkaa.Silti täytyy jaksaa.
Vanha sanonta kuuluu,vain yhdessä huutamalla ääni korvestakin kuuluu.
Tämä meidän täällä Keski-Kajalassakin pitää ymmärtää.

tiistai 21. elokuuta 2012

Kaksi vuotta eikä suotta

Pro Kesälahti -yhdistys täyttää kaksi vuotta keskiviikkona 10.10.(2012). Tapausta juhlitaan seuraavana päivänä Myllytuvan museoalueella, jossa tarjolla kahvia, keskustelua ja uuden yrityksen esittäytymistä. Tilaisuus korvaa torstaitöpöttelyn.
Tervetuloa joka iikka museoalueelle klo 18. torstaina 11.10.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Kansainväliset kulttuurimatkaajat Suitsassa

Keskiviikkoisena aamuna Kesälahden kauniiseen Suitsan saareen ilmestyi sekalainen joukko ulkomaalaisia vieraita. Vieraamme saivat kokea harvinaista herkkua, sillä Suitsaan he tuskin olisivat eksyneet elleivät olisi mukana kansainväliseen CULTrips-projektiin liittyvällä pilottimatkalla. Pilottimatka toimi samanlaisella periaatteella kuin Italian matka viime marraskuussa - vieraat tulevat testimatkalle, ja me esittelemme omaa maaseutuamme erilaisten aktiviteettien muodossa. Päivän jälkeen vieraat sitten arvioivat, miten kaikki sujui, ja näin ollen saamme tärkeää tietoa toiminnan kehittämisessä. Kesälahteen tutustumassa oli vierailijoita Italiasta, Luxemburgista, Itävallasta, Saksasta sekä Virosta. Lisäksi he kävivät matkallaan tutustumassa Honkavaaraan, Rääkkylään sekä Joensuuhun.


Suitsapäivän teemana oli luonto, historia ja rajan läheisyys. Aamu alkoi paikalliseen tapaan leppoisasti nuotiolle keitetyin pannukahvein ja tuorein pullin. 



Ja koska eihän vieraita ihan turhan päitten Suitsaan kutsuttu, sillä he laitettiin heti työn tekoon! Muikkujen perkaaminen oli monelle aivan uusi kokeilu, ja se luonnistuikin kulttuurimatkailijoilta erinomaisesti.

 

Kun muikkukeitto jätettiin tulelle porisemaan, lähdettiin hurjastelemaan kohti Venäjän rajaa safariautoilla. Suomen liput heiluen, luonnollisesti. 
 

Rajalle oli Ketolanrannasta noin viisi kilometriä matkaa, ja matkan varrella kävimme katsomassa myös rajaa vuodelta 1721, jolloin toinen puoli saaresta kuului Ruotsille ja toinen Venäjälle. Matkalla ihasteltiin ja kerättiin suomalaisen metsän antimia; mustikoita, vadelmia, puolukoita ja kanttarelleja - jokamiehenoikeudet eivät ole itsestäänselvyys monessakaan maassa.

  

Näkymä Venäjälle on hieno, ja vieraat olisivat helposti viipyneet Kanisenmäellä paljon pitempäänkin.

Koska Suitsassa harrastetaan aktiivisesti hirvenmetsästystä, oli se syytä kertoa myös vieraille. Riistakamera tallentaa kuvat alueella liikkuvista hirvistä - tai satunnaisista sienestäjistä, kuten saimme kuvia selaillessamme huomata.
Nuolukivi oli korkea, niin kuin hirvikin.
Ajomatkan jälkeen alkoi jo nälkä kurnia vatsassa, joten oli aika muikkusopan. Rohkeimmat uskalsivat syödä pienet muikut ruotineen kaikkineen, ja olipa keitto niin hyvää että eräskin rouva santsasi peräti kaksi kertaa!
Ruokailun jälkeen vieraat pääsivät tutustumaan kolmeen suitsalaiseen taloon - moderniin kesämökkiin, vanhaan pihapiiriin joka toimii nykyään mökkikäytössä, sekä vanhaan taloon, joka on nykyään muistojen piha. Jokaisen talon esitteli sen omistaja ja vieraat pääsivät vanhojen tarinoiden kautta kokemaan, millaista oli elää saaressa ja minkälaista oli suitsalaisen arki. Enää saaressa ei ole vakituista asutusta - viimeinen asukas lähti kaksikymmentä vuotta sitten - joten nykyään saarella vierailee paikallisia kesämökkeilijöitä.

Suitsavierailu päättyi makoisiin lettukahveihin, ja letun täytteeksi sai valita hirven lihaa, kanttarelleja tai paikallisia marjoja. Pientä galluppia tehneenä vieraat vaikuttivat nauttivan päivästä ja Suomen luonnosta erityisesti.

Pitkän päivän päätteeksi osa joukosta innostui vielä laulamaankin - Jaakko-kultakin onnistui tältä porukalta, neljällä eri kielellä ja vieläpä kaanonissa!
Lähdön paikka. Vielä viimeiset vilkutukset näkyivät Pyhäjärven ylittävistä veneistä.

 Sääennuste oli aika uhkaava, koko päivän piti sataa vettä, mutta onni oli puolellamme ja pientä kuuroa lukuunottamatta säilyimme kuivina. Päivä oli avartava ja opettava myös meille, miten meillä onkaan tällainen arvokas aarre omalla paikkakunnallamme! 

Siis, suuret ja lämpimät kiitokset kaikille päivän järjestämisessä mukana olijoille, yhteistyöllä saimme vierailijoille (sekä myös itsellemme) koottua mukavan päivän Kesälahden luonnon helmassa!
Aiheesta oli myös juttu sekä Karjalaisessa että Karjalaisen nettisivuilla. 

Kuvat ottanut Noora Ketolainen.

maanantai 21. toukokuuta 2012

TALKOOT VILJAMAKASIININ YMPÄRISTÖSSÄ

Tiistaina 5.6. klo 17 talkoilemme Makasiinintien ja Pappilantien kulmauksessa. Raivaamme aluspuuston ja risukon viljamakasiinia kiertävältä tontilta. Samana iltana viljamakasiinilla avoimet ovet. Ystävät ja kylänmiehet, prolaiset ja naapurit, kaikki tervetuloa.

torstai 3. toukokuuta 2012

Kevättä ja kiitollisuutta.

Painan paljaat jalkani
tiukasti märkään maahan.
Kuuntelen kuinka routa sulaa.
Suljen silmäni.
Ruoho kasvaa varpaitteni välistä
Elämänlanka kiipeää säärtäni
ylemmäs,ylemmäs.
Kantapäihini kasvavat kesänjuuret.
Kevään vielä hennoilla hartioilla
heiluu yön tumma tukka.

Kaunis,kaunis kiitos kaikille Paven konsertiiin ja Vappu-tappaukseen osallistuneille ja yhteistyö
kumppaneille.Saimme teiltä taas uutta intoa ja kannustusta tekemiseemme.
Nautitaan keväästä ja pidetään yhteyttä.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Paven konsertti

Pave Maijanen Pro Kesälahti -tukikonsertti perjantaina 27.4.2012 klo 19.30 alkaen Pivangassa. Liput 10 euroa. Lippuja myynnissä ennakkoon Pivangassa ja K-Market Kesätorissa sekä ennen konserttia ovelta. Pave lahjoittaa lipputuotan yhdistykselle.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Pro Kesälahti mukana pilottiretkellä Italiaan

Pro Kesälahti on ollut mukana kansainvälisessä CULTrips-kylämatkailuhankkeessa viime vuodesta lähtien. Mukana olevien partnerimaiden - Luxemburgin, Itävallan, Italian ja Viron - kanssa oltiin tiiviisti yhteistyössä jo viime kesänä, jolloin edustajat jokaisesta maasta kokivat Kesälahden keskustassa järjestetyn, ainutlaatuisen taajamakävelyn.

Hankkeessa on tällä hetkellä edetty jo toiseen pilottimatkaan, joka järjestettiin marraskuun puolivälissä Italiassa, Umbrian maakunnassa. Matka suuntautui CULTripsin ideologian mukaisesti Italian maaseudulle. Osanottajia oli yhteensä 14, ja Pohjois-Karjalan kyläyhdistyksistä meitä lähti matkaan neljä - Rääkkylästä, Joensuun Ukkolasta ja Honkavaaralta sekä meiltä Kesälahdelta. Seuraava pilottimatka järjestetään ensi elokuussa täällä Suomessa, ja tämä Italian sekä viime heinäkuun Luxemburgin pilottimatka ovat toimineet hienosti pohjana tuleville koitoksille.

Pilottiretkeläiset syksyisessä Italiassa tryffelinmetsästyksen jälkeen.
Pilottiretki tarkoittaa matkaa, jossa paikallinen maa tarjoaa erilaisia aktiviteeteja, ja pilottiretkeläisten tärkeänä tehtävänä on arvioida aktiviteettien eri osa-alueita - opastoimintaa, informatiivisuutta, aikataulun sujuvuutta, aktiivisuutta, kulttuurinymmärrystä, yhdessäoppimista... Paikallinen maa käy arvioinnit läpi ja niiden pohjalta voi kehittää oman alueensa turismia.

Italian pilottiretkellä käytössä oli jo ensimmäiseltä Luxemburgin pilottiretkeltä tuttu viiden päivän malli, jossa ensimmäinen ja viimeinen päivä oli tarkoitettu matkustamiseen ja keskimmäiset oli täytetty monipuolisilla aktiviteeteilla, jotka alkoivat aamulla ja jatkuivat iltamyöhään. Vaikka kunto olikin hiukan koetuksella, olivat päivät kuitenkin äärettömän mielenkiintoisia!

Ensimmäisen aktiviteettipäivän teemana oli oliiviöljy. Vaikka asia ei suomalaisen korvaan kuulosta kovin erikoiselta, niin italialaiselle se on keittiön lähes jokaisen ruokalajin perusta. Siksi päivä alkoikin sananmukaisesti oliiviöljyn juurilta, paikalliselta oliivitilalta. Marraskuu on oliiveille sadonkorjuuaikaa, joten pääsimme itsekin osallistumaan oliivien keräämiseen! Saimme kokeilla sekä vanhanaikaista menetelmää, jossa oliivit kerätään juuttisäkkiin(kuva vasemmalla), että uudemmanaikaisempaa tekniikkaa, jossa oliivit kootaan suureen, maahan levitettyyn verkkoon(kuva alla), josta ne on sitten helppo laittaa kasaan.
Yhteistyö oli voimaa verkon kokoamisessa.
Pääsimme myös näkemään oliiviöljypuristamoon, miten oliiveista tuotetaan öljyä. Jokainen tuottaja toi tehtaaseen omat oliivinsa, joista sitten puristettiin öljyä ja purkitettiin omiin pulloihinsa. Italiassa on myös yleistä, että perheillä on omia oliivipuita, joista puristetaan öljyt perheen omiksi tarpeiksi.
 
Ja koska oliiviöljy on paljon enemmän kuin pelkkää nestemäistä rasvaa, on niissä myös eroja. Pääsimme maistamaan erilaisia öljyjä - niin hyviä kuin huonolaatuisiakin, ja näin ensikertalaisenakin eron pystyi huomaamaan selvästi.
Parasta oliiviöljyä on italialaisten mukaan Extra virgin olive oil.
Illalla pääsimme myös tutustumaan kauniiseen Spellon kaupunkiin ostoksia tehden ja päivä loppui letkeästi illallisen merkeissä muusikoiden soittaessa.

 Toisen matkapäivän teemana olivat tryffelit. Tryffeli on eräänlainen sienilajike, joka kasvaa maan alla ja jota käytetään yleisesti ruokien, kuten pastan joukossa lisämakua antamaan, ja sillä on erittäin omalaatuinen, vahva (mutta hyvä) arominsa. Aamulla lähdimme "tryffelimiehen" mukaan etsimään tryffeleitä, ja mukana oli tietenkin myös koira, jonka hajuaisti on tryffelinmetsästyksessä tärkeä tekijä. Vähän ajan etsimisen jälkeen tryffeleitä lopulta löytyikin!
Tryffelimiehen oikeassa kädessä musta, tavallisempi tryffelilaji, sekä vasemmassa valkoinen, joka on harvinaisempi. Kilohinta saattaa eri tryffelilajikkeiden kesken vaihdella 90 ja 2000 euron kilohinnan välillä.
Iltapäivällä meidän oli mahdollista valita joko brodeeraustyöpajan tai maastopyöräilyn välillä, ja itse pääsin tutustumaan brodeerauksen maailmaan. Paikalliset italialaiset käsityöläisnaiset toimivat oppaina, kun kirjoimme nimikirjaimemme ja puunlehtien kuvat juuttikassien kylkeen.
Yhteistä kieltä ei aina ollut - oma oppaani, 80-vuotias italialaismummo, osasi vain muutaman sanan englantia - mutta tärkeintä työpajassa olikin läsnäolo. Oli hienoa huomata, miten paikallinen käsityöperinne pystyi siirtymään ihmiseltä toiselle myös kielimuurien yli - näyttämällä ja ohjaamalla kädestä pitäen.

Illalla pääsimme osaksi toiseen italialaiseen "käsityö"perinteeseen - ruoanlaittoon. Australialaislähtöinen kokkikoulun vetäjä sekä paikalliset naiset opettivat meille miten valmistetaan oikeaa, italialaista pastaa. Hämmästyksekseni tekniikka oli todella helppo eikä valmistukseen tarvittu erikoisia ainesosia - vain vehnäjauhoja, kananmunia, suolaa ja luonnollisesti oliiviöljyä!
Pastalevy piti kaulita niin ohueksi, että siitä näki läpi!
Koska oliiviöljyn ohella myös viini on tärkeä osa italialaista ruokakulttuuria, pääsimme tutustumaan kokkikoulun yhteydessä olevaan viinitilaan. Ilta päättyi italialaiseen tapaan lähes kolmen tunnin pituiseen illalliseen, jossa saimme nauttia itsevalmiamme, herkullisia ruokiamme!

Viimeinen matkapäivän teemana oli matka menneeseen, ja saimme kokea koko päivän keskiaikaista tunnelmaa Bevagnan ja Folignon kaupungeissa. Päivän aluksi meitä opasti Bevagnan naispormestari Bevagnan kirkkojen historiaan - jo pelkästään yhdellä aukiolla oli peräti kolme kirkkoa! Opastuksen jälkeen ryhmämme jakaantui keskiaikaisiin työpajoihin, jotka olimme valinneet etukäteen - toinen ryhmä tutustui kankaankudontaan ja kynttilänvalantaan, kun taas allekirjoittanut osallistui paperin valmistukseen ja taidemaalaukseen. 

 Paperityöpaja oli erittäin mielenkiintoinen. Pääsimme tutustumaan paperinvalmistusprosessin vaiheeseen, jossa suuresta tynnyristä, joka on täytetty kylmällä vedellä, pieniksi silputuilla vaatteilla sekä ripauksella suolaa, otettiin sihdin avulla "paperiarkki" ja kumottiin se kankaan päälle odottamaan kuivumista. Paperimössöä piti osata ottaa tietyllä tekniikalla paljusta, jotta se asettuisi sihtiin mahdollisimman tasaisesti. Todellista käsityötä!
 Paperityöpajan vetäjä ja keskiaikaisen paperitehtaan omistaja selittää, miten sihtiä käytetään.
Taidemaalaus-työpajassa saimme tilaisuuden päästä paikallisen taiteilijan ateljeeseen. Kyseinen taiteilija käyttää ikonimaisissa teoksissaan perinteisiä menetelmiä ja hän sekoittaa maalitkin itse, keskiaikaiseen tapaan! Työpajassa ideana oli kopioida nimemme ensimmäinen kirjain goottilaiseen tyyliin pienelle laatalle ja värittää se sitten omalla tyylillään.
Maalaaminen on tarkkaa työtä.
Todellista omistautumista menneelle todistaa myös keskiaikaiset festivaalit, jotka järjestetään Folignossa joka vuosi. Tärkeä osa festivaaleja on juhlakulkue sekä Quintana-ottelu, jossa ratsukot kiertävät kahdeksikon muotoista rataa pitkin yrittäen saada peitsellään renkaita, jotka pienenevät jokaisen kierroksen jälkeen. Ikävä kyllä emme itse päässeet seuraamaan kyseistä spektaakkelia, koska se järjestetään syyskuussa, mutta tutustuimme sen sijaan festivaalin kunniaksi tehtyyn museoon, joka oli täynnä keskiaikaista pukuloistoa (naisten kalleimmat puvut saattoivat olla arvoltaan jopa 10 000 euroa). Paikalla oli myös pukuvuokraamo, josta saa vuokrata asuja festivaalikulkuetta varten.

Festivaalin aikana kaupunki todella muuttuu keskiaikaiseksi; euroilla ei voi enää maksaa, vaan rahat muutetaan vanhoiksi rahoiksi; kaikki nykyaikainen peitetään; kaduilla tarjotaan keskiaikaista ruokaa. On todella hienoa, että näitä vanhoja perinteitä vieläkin vaalitaan Italiassa - se meidän tulisi muistaa myös täällä meidänkin kotimaassamme.

Viimeisenä iltana pääsimme kuitenkin edes vähäksi aikaa osaksi keskiaikaisia festivaaleja, kun meille järjestettiin juhlaillallinen, jonka järjestäjinä olivat paikalliset toimijat, jotka olivat pukeutuneet teeman mukaisesti kuninkaan ja kuningattaren asuun. Jokaisen erittäin maukkaan ruokalajin välissä oli upeita esityksiä - narri, tulitaiteilua(kuva alla), piikkimatolla kävelyä sekä intialaista tanssia!
Illallinen oli hieno lopetus Italian reissulle, ja pilottimatkasta jäi jäljelle hyvä maku - ei vain ruokien, mutta myös uusien ideoiden ja ajatusten kannalta.

Matkasta päälimmäisenä mieleen jäi se, että itselleni kylämatkailussa tärkeintä on yhdessäoppiminen ja paikallisiin tutustuminen, niin että tunsi pääsevänsä sisälle kulttuuriin ja oppivansa siitä jotain uutta. Ja vaikka meillä Kesälahdella ei olekaan tarjota turisteille tuhatvuotisia nähtävyyksiä tai vuoristonäkymiä, ei sitä pidä ajatella puutteena vaan rikkautena. Meillä on monta muuta matkailuvalttia, kuten kaunis luonto: järvet ja metsät hiljentävät hektiseen elämäntyyliin tottuneen turistin hetkessä. 

Italiassa turismi on kerennyt kehittyä vuosikymmenten ajan ja opaskierroksilla huomasi, että oppaat olivat joko ammattilaisia tai paikallisia asiantuntijoita, joiden puheen tulkit käänsivät englanniksi. Meillä on kuitenkin se valtti, että vaikka Kesälahdella ei kovin laajaa turismia olekaan päästy kehittelemään, niin se on vain hyvä, sillä nyt emme ole sidottu mihinkään tiettyyn, totuttuun malliin. Tästä voimme lähteä vapaasti rakentamaan Kesälahdelle kylämatkailua, jossa on aivan uudenlaisia ratkaisuja ja mahdollisuuksia!

Kuvat(ensimmäistä ja paperinvalmistuskuvaa lukuunottamatta) ja teksti Noora Ketolainen