Kansainväliset kulttuurimatkaajat Suitsassa

Keskiviikkoisena aamuna Kesälahden kauniiseen Suitsan saareen ilmestyi sekalainen joukko ulkomaalaisia vieraita. Vieraamme saivat kokea harvinaista herkkua, sillä Suitsaan he tuskin olisivat eksyneet elleivät olisi mukana kansainväliseen CULTrips-projektiin liittyvällä pilottimatkalla. Pilottimatka toimi samanlaisella periaatteella kuin Italian matka viime marraskuussa - vieraat tulevat testimatkalle, ja me esittelemme omaa maaseutuamme erilaisten aktiviteettien muodossa. Päivän jälkeen vieraat sitten arvioivat, miten kaikki sujui, ja näin ollen saamme tärkeää tietoa toiminnan kehittämisessä. Kesälahteen tutustumassa oli vierailijoita Italiasta, Luxemburgista, Itävallasta, Saksasta sekä Virosta. Lisäksi he kävivät matkallaan tutustumassa Honkavaaraan, Rääkkylään sekä Joensuuhun.

Suitsapäivän teemana oli luonto, historia ja rajan läheisyys. Aamu alkoi paikalliseen tapaan leppoisasti nuotiolle keitetyin pannukahvein ja tuorein pullin. 

Ja koska eihän vieraita ihan turhan päitten Suitsaan kutsuttu, sillä he laitettiin heti työn tekoon! Muikkujen perkaaminen oli monelle aivan uusi kokeilu, ja se luonnistuikin kulttuurimatkailijoilta erinomaisesti.

 

Kun muikkukeitto jätettiin tulelle porisemaan, lähdettiin hurjastelemaan kohti Venäjän rajaa safariautoilla. Suomen liput heiluen, luonnollisesti. 

 

Rajalle oli Ketolanrannasta noin viisi kilometriä matkaa, ja matkan varrella kävimme katsomassa myös rajaa vuodelta 1721, jolloin toinen puoli saaresta kuului Ruotsille ja toinen Venäjälle. Matkalla ihasteltiin ja kerättiin suomalaisen metsän antimia; mustikoita, vadelmia, puolukoita ja kanttarelleja - jokamiehenoikeudet eivät ole itsestäänselvyys monessakaan maassa.

  

Näkymä Venäjälle on hieno, ja vieraat olisivat helposti viipyneet Kanisenmäellä paljon pitempäänkin.

Koska Suitsassa harrastetaan aktiivisesti hirvenmetsästystä, oli se syytä kertoa myös vieraille. Riistakamera tallentaa kuvat alueella liikkuvista hirvistä - tai satunnaisista sienestäjistä, kuten saimme kuvia selaillessamme huomata.

Nuolukivi oli korkea, niin kuin hirvikin.

Ajomatkan jälkeen alkoi jo nälkä kurnia vatsassa, joten oli aika muikkusopan. Rohkeimmat uskalsivat syödä pienet muikut ruotineen kaikkineen, ja olipa keitto niin hyvää että eräskin rouva santsasi peräti kaksi kertaa!

Ruokailun jälkeen vieraat pääsivät tutustumaan kolmeen suitsalaiseen taloon - moderniin kesämökkiin, vanhaan pihapiiriin joka toimii nykyään mökkikäytössä, sekä vanhaan taloon, joka on nykyään muistojen piha. Jokaisen talon esitteli sen omistaja ja vieraat pääsivät vanhojen tarinoiden kautta kokemaan, millaista oli elää saaressa ja minkälaista oli suitsalaisen arki. Enää saaressa ei ole vakituista asutusta - viimeinen asukas lähti kaksikymmentä vuotta sitten - joten nykyään saarella vierailee paikallisia kesämökkeilijöitä.

Suitsavierailu päättyi makoisiin lettukahveihin, ja letun täytteeksi sai valita hirven lihaa, kanttarelleja tai paikallisia marjoja. Pientä galluppia tehneenä vieraat vaikuttivat nauttivan päivästä ja Suomen luonnosta erityisesti.

Pitkän päivän päätteeksi osa joukosta innostui vielä laulamaankin - Jaakko-kultakin onnistui tältä porukalta, neljällä eri kielellä ja vieläpä kaanonissa!

Lähdön paikka. Vielä viimeiset vilkutukset näkyivät Pyhäjärven ylittävistä veneistä.

 Sääennuste oli aika uhkaava, koko päivän piti sataa vettä, mutta onni oli puolellamme ja pientä kuuroa lukuunottamatta säilyimme kuivina. Päivä oli avartava ja opettava myös meille, miten meillä onkaan tällainen arvokas aarre omalla paikkakunnallamme! 

Siis, suuret ja lämpimät kiitokset kaikille päivän järjestämisessä mukana olijoille, yhteistyöllä saimme vierailijoille (sekä myös itsellemme) koottua mukavan päivän Kesälahden luonnon helmassa!

Lisää kuvia Pro Kesälahden Facebook-sivuilla!  

Aiheesta oli myös juttu sekä Karjalaisessa että Karjalaisen nettisivuilla. 

Kuvat ottanut Noora Ketolainen.