tiistai 2. huhtikuuta 2013

KESÄLAHTI CITY MAHATON 2013

Maailmanhistorian suurin, ikimuistoisin ja mahtavin Kesälahti City Mahaton 2013 järjestetään toukokuussa. Kävelykierrokset alkavat perjantaina 3.5.2013 kello 19 ja päättyvät helatorstaina 9.5. Viimeinen kierros, kaikkien yhteinen kävellään kello 14-15.

Kesälahti City Mahattomassa kävellään viestinä vajaan viiden kilometrin lenkkiä yhtäjaksoisesti 140 tuntia  = 140 kierrosta.  Niistä 139 vastaa Kesälahden kunnan ikävuosia ja yksi yhteistä vuotta Kiteen kanssa. Tapahtuman sydän on Kesälahden tori.


City Mahattomaan varataan kävelyvuorot sähköpostilla osoitteesta prokesalahti@gmail.com. Viestissä ilmoitetaan varaajan nimi ja varattu aika.

 


Kävelyvuorot täyttyvät suurelta osin haastekampanjalla. Se puolestaan toimii näin:

1) Suorita oma vapaavalintainen summa Pro Kesälahden tilille Kesälahden osuuspankkiin 513903-232892
2) Haasta ystäviäsi, sukulaisia, työkavereita jne mukaan mielellään leikkimielisellä haasteella!
3) Varaa Pro Kesälahden sähköpostissa itsellesi kävelyvuoro
 PS. City mahattomaan voi osallistua myös ilman haastekampanjaa ja erillistä maksua.

KCM:n OHJAUSRYHMÄ HAASTAA ENSIMMÄISELLE KÄVELYVUOROLLE KITEEN KAUPUNGINVALTUUSTON JA
KAUPUNGINHALLITUKSEN ESITTELIJÖINEEN KESÄLAHDEN JA KITEEN VÄLISEN PIKAVUORON HINNALLA 10,70/HENKI (ei eläkeläis- tai muita alennuksia).
Kesälahti City Mahaton tarjoaa runsaasti oheistapahtumia. Luvassa muun muassa musiikkia, yhteislaulua, ohjattuja jumppatuokioita, päivän puheenvuoroja.

Martat huolehtivat väen kahvituksesta tapahtuman ajan. Yrittäjät puolestaan tarjoavat lounaan päivittäin kello 11.30-13.00.

Tori toivottaa myyjät ja esittelijät tervetulleeksi milloin vain tapahtuman aikana. Ei toripaikkamaksua!

Tapahtumassa on teemapäiviä: sunnuntai 5.5 on terveys- ja kauneusteema, maanantai 6.5. lapset (alle kouluikäiset ja alakoululaiset), tiistai 7.5. eläkeläiset/ikäihmiset ja keskiviikko nuoret. Torstai 9.5. päätöspäivänä on loppujuhla alkaen kello 15.30.
City Mahattoman viimeinen kierros helatorstaina kello 14-15 haastaa mukaan kaikki tapahtuman aikana osallistuneet.
Täyttyköön reitti hymysuisista ulkoilijoita.
Näitä HYMYHOUKUTTIMIA saadaan iloksemme myös tänä vuonna. Kisaan voi tuoda valmiita töitä. Ne asetetaan nähtäville lauantaina 4.5. kello 11 alkaen. Töiden toivotaan olevan sään kestäviä, sillä ne ovat turistien ihailtavina koko kesän.
Kävijät äänestävät viikon ajan parhaasta hymyhoukuttimesta. Voittaja palkitaan ruhtinaallisesti.

Ainutlaatuinen tapahtuma onnistuu yhteisin ponnistuksin. Pro Kesälahden apuna sen toteuttavat muun muassa Kiteen kaupungin vapaa-aikatoimi, Kesälahden martat,  MLL ja useat yritykset.

Nyt tapahtuma myös Facebookissa! Kuule viimeiset kuulumiset ja liity tapahtumaan TÄÄLTÄ

maanantai 1. huhtikuuta 2013

CULTrips-matka Viron maaseudulle

Järjestyksessään viides CULTrips-pilottimatka suuntautui Viron Raplamaalle. Päämajaamme pidimme koko matkan ajan Kärussa sijaitsevassa matkailukeskus Toosikannussa, vain tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta. Toosikannu on suosittu paikka eräporukoille, ja paikan luonne kävikin ilmi heti ensimmäisenä, kun saapui illallissaliin. Monta kymmentä täytettyä sarvekasta ja pari muutakin, ympäri maailmaa kerättyinä, katselivat seiniltä rauhallisen lempeinä, kun nautimme illallista. Ihan mielenkiintoinen kokemus!

Heti alkuunsa meille oli viron kielen oppitunti, ja näin suomalaiselle perusasiat olivat melkoisen helppoja - tere, minu nimi on ja mets oli helppo arvata, kun taas tänan(kiitos) ja ole lahke(ole hyvä) olivat itselleni ihan uusia. Viron kielen kuuntelu oli vähän huvittavaa, sillä vaikka se niin paljon kuulostikin suomelta, niin ei siitä silti ymmärtänyt kuin ehkä pari sanaa.

Ensimmäisenä päivänä matkattiin Kohila-nimiseen kylään, jossa vietettiin aikaa paljon erilaisissa työpajoissa. Paikkana oli paikallinen kansalaisopiston tyylinen paikka, jossa järjestetään erilaisia kursseja. Kiinnostuksen mukaan jakaannuimme kahteen ryhmään, joko metalli- tai keramiikkatyöpajaan.
Itse menin metallityöpajaan, koska metallilla työskentelyä en ole koskaan kokeillut. Sorvia käyttämällä taiteilimme metallilätystä pienen kellon. Sillä aikaa keramiikkatyöpajalaiset opettelivat dreijaamista(kuva alla) ja taiteilivat savesta erilaisia astioita.
Kävimme myös Raplassa, jossa tutustuimme paikalliseen kirkkoon, ja kuulemma Virossakin on kirkoissa sama ongelma, että ihmiset eroavat, ja varsinkin pienemmillä paikkakunnilla ei isommissa kirkoissa ole paljon kävijöitä. Tuotakin kyseistä kirkkoa ei talvella lämmitetty ollenkaan, vaan jumalanpalvelukset pidettiin läheisessä seurakuntasalissa.

Päivän viimeisin - ja mielestäni jännittävin - osio oli lasinpuhallustyöpaja! Järvakandi -kylä on tunnettu taitavasta lasinpuhallusperinteestään, ja oli yksi ainoita paikkoja Virossa, joita tätä harrastusta voi vielä harjoittaa. Mekin pääsimme kokeilemaan maljakoiden puhallusta, mikä ei totta vie ollut mikään yksinkertainen juttu - onneksi meillä oli hyvä opas, joka auttoi. Hän kuumensi lasin uunissa, puhalteli pitkään lasinpuhalluskeppiin, jonka päässä puhallettava lasi oli, ja pyöritteli sitä, ja lopulta antoi kokelaalle, joka seisoi penkin päällä.


 Pari kertaa keppiä heilauteltiin edestakaisin, minkä jälkeen alettiin puhaltaa ja kopistella alla olevaan alustaan. Mielenkiintoista oli, että lopputulosta ei yhtään osannut arvioida ylhäältäkäsin, ja jokaisesta vaasista tuli erilainen, tekijänsä näköinen. Opas näytti meille myös, miten tehdään kaunis lasijoutsen, mikä kyllä taitaa vaatia muutaman ylimääräisen harjoittelukerran...

Toisena pilottipäivänä vierailun kohteena oli Sillaotsa-maatalousmuseo Velisen kylässä. Museon vanhassa pihapiirissä järjestetään monia erilaisia työpajoja lapsille ja aikuisille tilauksesta. Mekin pääsimme osaksi vanhoja perinteitä, kun tutustuimme muun muassa kynttilänvalmistukseen sekä narun- ja lelujen tekoon.
Kynttilöitä tuli upottaa sulassa vahassa.
 Maatalon sisällä paikallinen mummo esitteli meille leivän valmistusta. Myssyt ja essut päälle ja hommiin, taikinan vaivaamiseen! Jokainen muotoili itse oman leipäsensä, ja parhaitenhan leivän teko onnistui laulun siivittämänä - vieläpä viroksi! Kyseinen veisu muistutti vähän meidän tule hyvä kakku, älä paha kakku - lorua, mutta hiukan monisanaisempana versiona. Innostuivatpahan saksalaisetkin esittämään oman paikallisen leipomislaulunsa.

Ennen vanhaan jokaisella eri perheellä oli omanlainen merkki leivässään, ja näin teimme mekin omat kuviomme leipiimme.
Tutustuimme myös suomalaisillekin tuttuihin laskiaisperinteisiin, joihin kuuluu tietenkin mäenlasku. Mäkiä ei kyllä Virossa hirveästi ole, ja varmasti
ainakin porukan itävaltalaisissa herätti hilpeyttä, kun he saivat tietää Viron korkeimman "vuoren" olevan 318 metriä korkea merenpinnasta laskettuna. Pääsimme kuitenkin laskemaan mäkeä hienolla puukelkalla. 
Eräs paikallisista oppaista keksi tehdä perinteestä astetta extreemempää - mäenlaskua potkukelkalla(viroksi Soome kelk)!
Päivän viimeinen työpaja tapahtui vanhassa tuulimyllyssä, joka oli sittemmin muutettu parin paikallisen sepän Puraviku-yritykseksi. Sisään kun astui, oli kuin olisi astunut pari sataa vuotta ajassa taaksepäin, pajasta pystyi ostamaan mm. keskiaikaistyylisiä miekkoja ja pajalla tehtiin myös tilaustöitä.
Työpajassa pääsimme takomaan oman naulan metallista. Sepän avulla, tietenkin.
Viimeinen päivä olikin aktiiviteettejä täynnä. Aamumme aloitimme reippaalla rekiajelulla Toosikannun ympäristössä.



Matkalla saimme tietää ympäröivien maalaistalojen historiasta sekä pääsimme tutustumaan paikalliseen riistanhoitoon, kun veimme lähistöllä kierteleville villisioille ruokaa. Iltapäivällä osa porukasta pääsikin seuraamaan pienestä tarkkailukopista, kun villisiat tulivat ruokailemaan paikan päälle, vain parin metrin päähän!

Hurautimme neuvostoaikaisella armeijarekalla läheiselle suolle. Liikkumisvälineenä oli lumikengät, joilla teimme muutaman kilometrin kävelyretken lähimaastossa. Niillä kävely oli yllättävän helppoa, ja lumikin oli niin pehmeää, ettei vaikeuksia ollut. Eräoppaamme kertoili meille luonnon ihmeistä ja oli hämmästyttävää, miten luonnosta voi huomata hyvinkin paljon asioita, kun vain pitää silmänsä auki. Opas osasi esimerkiksi kertoa, oliko puun oksaa käynyt nakertamassa jänis vai hirvi, ja millaisia legendoja ja tarinoita soihin liittyy.

 
Illalla meillä oli mahdollisuus käydä saunassa ja avantouinnissa. Itselle se ei ollut niin uusi kokemus kuin esimerkiksi italialaisystävillemme, mutta kyllä siellä avannossa silti piti käydä, ei sitä suomalaiseksi itseään muuten kehtaisi kutsua! 

Vierailumme päättyi jäähyväisjuhlaan, jossa oli erinomaisen illallisen lisäksi paikallinen kansantanssiryhmä esiintymässä. Pirteä tanssijaryhmä Kärutajad oli päässyt vierailemaan jopa Kiinassa asti ja tempaisi mukaan tanssimaan peräti meidät pilottiretkeläisetkin! 
Jokaisella Viron alueella on erilaiset kansantanssipuvut.

Viron matka oli hieno kokemus, joka tarjosi paljon uutta, vaikka alussa mietinkin, löytyykö noin läheiseltä naapurimaalta niin paljon erilaista tarjottavaa. Tokihan yhtäläisyyksiä olikin paljon, mutta harvoin sitä pääsee esimerkiksi puhaltamaan lasia tai kansantanssiryhmän pyörteisiin täällä kotimaassa.

Välillä tuntuu, että Viron matkailu on lähinnä sitä Tallinnan vanhan kaupungin ja Virukeskuksen kiertelyä, mutta suosittelen lämpimästi tutustumista myös Viron muihin alueisiin. Vaikka Viro onkin pieni maa, sieltä löytyy paljon nähtävää, ja monet ainakin vanhemmat virolaiset osaavat vieläkin puhua suomea, joten kielikään ei ole ongelma.
 

Lisätietoa CULTripsistä:
http://kylamatkailu.blogit.fi/mita-on-kylamatkailu/
http://www.cultrips.org/ (englanniksi)

Aiemmat pilottimatkaraportit:
Italia 
Suomi

Teksti Noora Ketolainen
Kuvat Noora Ketolainen ja Reinhard Nimmervoll