Pro Kesälahti ry

Pro Kesälahti on ollut mukana kansainvälisessä CULTrips-kylämatkailuhankkeessa viime vuodesta lähtien. Mukana olevien partnerimaiden - Luxemburgin, Itävallan, Italian ja Viron - kanssa oltiin tiiviisti yhteistyössä jo viime kesänä, jolloin edustajat jokaisesta maasta kokivat Kesälahden keskustassa järjestetyn, ainutlaatuisen taajamakävelyn.

Hankkeessa on tällä hetkellä edetty jo toiseen pilottimatkaan, joka järjestettiin marraskuun puolivälissä Italiassa, Umbrian maakunnassa. Matka suuntautui CULTripsin ideologian mukaisesti Italian maaseudulle. Osanottajia oli yhteensä 14, ja Pohjois-Karjalan kyläyhdistyksistä meitä lähti matkaan neljä - Rääkkylästä, Joensuun Ukkolasta ja Honkavaaralta sekä meiltä Kesälahdelta. Seuraava pilottimatka järjestetään ensi elokuussa täällä Suomessa, ja tämä Italian sekä viime heinäkuun Luxemburgin pilottimatka ovat toimineet hienosti pohjana tuleville koitoksille.

Pilottiretkeläiset syksyisessä Italiassa tryffelinmetsästyksen jälkeen.

Pilottiretki tarkoittaa matkaa, jossa paikallinen maa tarjoaa erilaisia aktiviteeteja, ja pilottiretkeläisten tärkeänä tehtävänä on arvioida aktiviteettien eri osa-alueita - opastoimintaa, informatiivisuutta, aikataulun sujuvuutta, aktiivisuutta, kulttuurinymmärrystä, yhdessäoppimista... Paikallinen maa käy arvioinnit läpi ja niiden pohjalta voi kehittää oman alueensa turismia.

Italian pilottiretkellä käytössä oli jo ensimmäiseltä Luxemburgin pilottiretkeltä tuttu viiden päivän malli, jossa ensimmäinen ja viimeinen päivä oli tarkoitettu matkustamiseen ja keskimmäiset oli täytetty monipuolisilla aktiviteeteilla, jotka alkoivat aamulla ja jatkuivat iltamyöhään. Vaikka kunto olikin hiukan koetuksella, olivat päivät kuitenkin äärettömän mielenkiintoisia!

Ensimmäisen aktiviteettipäivän teemana oli oliiviöljy. Vaikka asia ei suomalaisen korvaan kuulosta kovin erikoiselta, niin italialaiselle se on keittiön lähes jokaisen ruokalajin perusta. Siksi päivä alkoikin sananmukaisesti oliiviöljyn juurilta, paikalliselta oliivitilalta. Marraskuu on oliiveille sadonkorjuuaikaa, joten pääsimme itsekin osallistumaan oliivien keräämiseen! Saimme kokeilla sekä vanhanaikaista menetelmää, jossa oliivit kerätään juuttisäkkiin(kuva vasemmalla), että uudemmanaikaisempaa tekniikkaa, jossa oliivit kootaan suureen, maahan levitettyyn verkkoon(kuva alla), josta ne on sitten helppo laittaa kasaan.

Yhteistyö oli voimaa verkon kokoamisessa.

Pääsimme myös näkemään oliiviöljypuristamoon, miten oliiveista tuotetaan öljyä. Jokainen tuottaja toi tehtaaseen omat oliivinsa, joista sitten puristettiin öljyä ja purkitettiin omiin pulloihinsa. Italiassa on myös yleistä, että perheillä on omia oliivipuita, joista puristetaan öljyt perheen omiksi tarpeiksi.

Ja koska oliiviöljy on paljon enemmän kuin pelkkää nestemäistä rasvaa, on niissä myös eroja. Pääsimme maistamaan erilaisia öljyjä - niin hyviä kuin huonolaatuisiakin, ja näin ensikertalaisenakin eron pystyi huomaamaan selvästi.

Parasta oliiviöljyä on italialaisten mukaan Extra virgin olive oil.

Illalla pääsimme myös tutustumaan kauniiseen Spellon kaupunkiin ostoksia tehden ja päivä loppui letkeästi illallisen merkeissä muusikoiden soittaessa.

Toisen matkapäivän teemana olivat tryffelit. Tryffeli on eräänlainen sienilajike, joka kasvaa maan alla ja jota käytetään yleisesti ruokien, kuten pastan joukossa lisämakua antamaan, ja sillä on erittäin omalaatuinen, vahva (mutta hyvä) arominsa. Aamulla lähdimme "tryffelimiehen" mukaan etsimään tryffeleitä, ja mukana oli tietenkin myös koira, jonka hajuaisti on tryffelinmetsästyksessä tärkeä tekijä. Vähän ajan etsimisen jälkeen tryffeleitä lopulta löytyikin!

Tryffelimiehen oikeassa kädessä musta, tavallisempi tryffelilaji, sekä vasemmassa valkoinen, joka on harvinaisempi. Kilohinta saattaa eri tryffelilajikkeiden kesken vaihdella 90 ja 2000 euron kilohinnan välillä.

Iltapäivällä meidän oli mahdollista valita joko brodeeraustyöpajan tai maastopyöräilyn välillä, ja itse pääsin tutustumaan brodeerauksen maailmaan. Paikalliset italialaiset käsityöläisnaiset toimivat oppaina, kun kirjoimme nimikirjaimemme ja puunlehtien kuvat juuttikassien kylkeen.

Yhteistä kieltä ei aina ollut - oma oppaani, 80-vuotias italialaismummo, osasi vain muutaman sanan englantia - mutta tärkeintä työpajassa olikin läsnäolo. Oli hienoa huomata, miten paikallinen käsityöperinne pystyi siirtymään ihmiseltä toiselle myös kielimuurien yli - näyttämällä ja ohjaamalla kädestä pitäen.

Illalla pääsimme osaksi toiseen italialaiseen "käsityö"perinteeseen - ruoanlaittoon. Australialaislähtöinen kokkikoulun vetäjä sekä paikalliset naiset opettivat meille miten valmistetaan oikeaa, italialaista pastaa. Hämmästyksekseni tekniikka oli todella helppo eikä valmistukseen tarvittu erikoisia ainesosia - vain vehnäjauhoja, kananmunia, suolaa ja luonnollisesti oliiviöljyä!

Pastalevy piti kaulita niin ohueksi, että siitä näki läpi!

Koska oliiviöljyn ohella myös viini on tärkeä osa italialaista ruokakulttuuria, pääsimme tutustumaan kokkikoulun yhteydessä olevaan viinitilaan. Ilta päättyi italialaiseen tapaan lähes kolmen tunnin pituiseen illalliseen, jossa saimme nauttia itsevalmiamme, herkullisia ruokiamme!

Viimeinen matkapäivän teemana oli matka menneeseen, ja saimme kokea koko päivän keskiaikaista tunnelmaa Bevagnan ja Folignon kaupungeissa. Päivän aluksi meitä opasti Bevagnan naispormestari Bevagnan kirkkojen historiaan - jo pelkästään yhdellä aukiolla oli peräti kolme kirkkoa! Opastuksen jälkeen ryhmämme jakaantui keskiaikaisiin työpajoihin, jotka olimme valinneet etukäteen - toinen ryhmä tutustui kankaankudontaan ja kynttilänvalantaan, kun taas allekirjoittanut osallistui paperin valmistukseen ja taidemaalaukseen.

Paperityöpaja oli erittäin mielenkiintoinen. Pääsimme tutustumaan paperinvalmistusprosessin vaiheeseen, jossa suuresta tynnyristä, joka on täytetty kylmällä vedellä, pieniksi silputuilla vaatteilla sekä ripauksella suolaa, otettiin sihdin avulla "paperiarkki" ja kumottiin se kankaan päälle odottamaan kuivumista. Paperimössöä piti osata ottaa tietyllä tekniikalla paljusta, jotta se asettuisi sihtiin mahdollisimman tasaisesti. Todellista käsityötä!

Paperityöpajan vetäjä ja keskiaikaisen paperitehtaan omistaja selittää, miten sihtiä käytetään.

Taidemaalaus-työpajassa saimme tilaisuuden päästä paikallisen taiteilijan ateljeeseen. Kyseinen taiteilija käyttää ikonimaisissa teoksissaan perinteisiä menetelmiä ja hän sekoittaa maalitkin itse, keskiaikaiseen tapaan! Työpajassa ideana oli kopioida nimemme ensimmäinen kirjain goottilaiseen tyyliin pienelle laatalle ja värittää se sitten omalla tyylillään.

Maalaaminen on tarkkaa työtä.

Todellista omistautumista menneelle todistaa myös keskiaikaiset festivaalit, jotka järjestetään Folignossa joka vuosi. Tärkeä osa festivaaleja on juhlakulkue sekä Quintana-ottelu, jossa ratsukot kiertävät kahdeksikon muotoista rataa pitkin yrittäen saada peitsellään renkaita, jotka pienenevät jokaisen kierroksen jälkeen. Ikävä kyllä emme itse päässeet seuraamaan kyseistä spektaakkelia, koska se järjestetään syyskuussa, mutta tutustuimme sen sijaan festivaalin kunniaksi tehtyyn museoon, joka oli täynnä keskiaikaista pukuloistoa (naisten kalleimmat puvut saattoivat olla arvoltaan jopa 10 000 euroa). Paikalla oli myös pukuvuokraamo, josta saa vuokrata asuja festivaalikulkuetta varten.

Festivaalin aikana kaupunki todella muuttuu keskiaikaiseksi; euroilla ei voi enää maksaa, vaan rahat muutetaan vanhoiksi rahoiksi; kaikki nykyaikainen peitetään; kaduilla tarjotaan keskiaikaista ruokaa. On todella hienoa, että näitä vanhoja perinteitä vieläkin vaalitaan Italiassa - se meidän tulisi muistaa myös täällä meidänkin kotimaassamme.

Viimeisenä iltana pääsimme kuitenkin edes vähäksi aikaa osaksi keskiaikaisia festivaaleja, kun meille järjestettiin juhlaillallinen, jonka järjestäjinä olivat paikalliset toimijat, jotka olivat pukeutuneet teeman mukaisesti kuninkaan ja kuningattaren asuun. Jokaisen erittäin maukkaan ruokalajin välissä oli upeita esityksiä - narri, tulitaiteilua(kuva alla), piikkimatolla kävelyä sekä intialaista tanssia!

Illallinen oli hieno lopetus Italian reissulle, ja pilottimatkasta jäi jäljelle hyvä maku - ei vain ruokien, mutta myös uusien ideoiden ja ajatusten kannalta.

Matkasta päälimmäisenä mieleen jäi se, että itselleni kylämatkailussa tärkeintä on yhdessäoppiminen ja paikallisiin tutustuminen, niin että tunsi pääsevänsä sisälle kulttuuriin ja oppivansa siitä jotain uutta. Ja vaikka meillä Kesälahdella ei olekaan tarjota turisteille tuhatvuotisia nähtävyyksiä tai vuoristonäkymiä, ei sitä pidä ajatella puutteena vaan rikkautena. Meillä on monta muuta matkailuvalttia, kuten kaunis luonto: järvet ja metsät hiljentävät hektiseen elämäntyyliin tottuneen turistin hetkessä.

Italiassa turismi on kerennyt kehittyä vuosikymmenten ajan ja opaskierroksilla huomasi, että oppaat olivat joko ammattilaisia tai paikallisia asiantuntijoita, joiden puheen tulkit käänsivät englanniksi. Meillä on kuitenkin se valtti, että vaikka Kesälahdella ei kovin laajaa turismia olekaan päästy kehittelemään, niin se on vain hyvä, sillä nyt emme ole sidottu mihinkään tiettyyn, totuttuun malliin. Tästä voimme lähteä vapaasti rakentamaan Kesälahdelle kylämatkailua, jossa on aivan uudenlaisia ratkaisuja ja mahdollisuuksia!

Kuvat(ensimmäistä ja paperinvalmistuskuvaa lukuunottamatta) ja teksti Noora Ketolainen

En ymmärrä mikä suuruudenhulluus tämän pienen kansan on villinnyt.Mikään pieni ei ole enää kaunista.
Talouteen vedoten ja tuottavuutta tavoitellen on lyöty läänit yhteen,lakkautettu,kyläkoulut ja-kaupat,perheviljeljelmät pakotettu suurtuottajiksi jasamoin on käynyt muussakin yritystoiminnassa suuret jyräävät.Olisi näillä jo luullut maan asioiden korjaantuvan,mutta ei,aina vain huonommaksi menee.
Mutta ehkäpä se siitä autuudeksi muuttuu, kun saadaan kaikki pienet kunnat suuriksi,lakkautetaan syrjäseutujen varuskunnat ja siirretään oppilaitokset kaikki etelään,ettei vaan yksikään opiskeleva nuori ehdi kiintyä kotiseutuunsa.
Voisiko tämän kaiken keskellä kuitenkin olla jotain pientä ja kaunista.Kyllä voisi.Ja se voisi olla Kesälahti.Lauman mukana kulkijoita riittää,mutta omaleimaisuus ja persoonallisuus huomataan.Se olsi jatkossa meidän valttikorttimme kunnan markkinoinnissa.
Nyt tarvitaan vain lujaa tahtoa,rohkeita ratkaisuja,yksituumaisuutta ja kekseliäitä ,luovia ideoita niin meille on kaikki mahdollista.Tahdosta se on vain kiinni.
Kuntaliitos ei ole Kesälahdella valmis päätettäväksi.Asia on lliian suuri ja liian lopullinen ja se koskettaa meitä kuntalaisia syvästi myös tunnetasolla.Malttia,harkintaa yhteistä näkemystä ja vaihtoehtojen pohdintaa sekä kuntalaisten kuulemista tarvitaan paljon lisää.
Kerran tuleva porkkanaraha tai jostain liitoksesta ulos jääminen,eivät ole sen arvoisia asioita,että ne johtaisivat harkitsemattomiin päätöksin ja heikentäisivät jatkossa alueemme kehittymistä.
Mutta jos tahtotilaa itsenäisyydelle ei löydy........Siitä seuraavan kerran.